Vuonna 1488 Lyypekistä saapui suuri kirja: Missale Aboense, Turun hiippakunnan messukirja. Se oli ensimmäinen koskaan Suomea varten painettu kirja, yli 150 vuotta ennen kuin Suomessa itsessään painettiin yhtään kirjaa.
Kirja jokaiseen seurakuntaan
- Mikä on messukirja? Messukirjassa ovat messun tekstit ja rukoukset koko kirkkovuoden ajalle Hyvin dokumentoitu.
- Käsin kopioitu. Ennen kirjapainotaitoa jokainen messukirja piti kopioida käsin. Se oli hidasta ja kallista, ja kopiot saattoivat poiketa toisistaan Todennäköinen.
- Piispan tilaama. Piispa Konrad Bitz ja tuomiorovasti Maunu Särkilahti painattivat messukirjan hiippakunnalle Hyvin dokumentoitu.
- Dominikaanien tapaan. Turun hiippakunta käytti dominikaanisääntökunnan messujärjestystä, joka oli ollut siellä virallinen noin vuodesta 1330 Hyvin dokumentoitu. Kirjanpainaja teki samaan aikaan dominikaanisen messukirjan, jonka ladonta oli pitkälti sama Hyvin dokumentoitu.
Painettu Lyypekissä
- Ei omaa kirjapainoa. Suomessa ei ollut kirjapainoa. Ensimmäinen saapui Turkuun vasta vuonna 1642 Hyvin dokumentoitu.
- Bartholomeus Ghotan. Messukirja painettiin Lyypekissä Ghotanin kirjapainossa. Sen johdanto on päivätty Turussa 17. elokuuta 1488 Hyvin dokumentoitu.
- Iso kirja. Siinä on yli 500 suurta sivua, painettuna punaisella ja mustalla, sekä pergamentille että paperille Hyvin dokumentoitu.
- Suomen omat pyhimykset. Kirja alkaa puupiirroksella, jossa Pyhä Henrik seisoo surmaajansa Lallin päällä, ja sen kalenterissa ovat hiippakunnassa vietetyt pyhimysten päivät Hyvin dokumentoitu.
Mitä on jäljellä
- Seurakuntiin. Arviolta parisataa kappaletta lähetettiin seurakuntapapeille Todennäköinen.
- Muutama säilynyt. Vain muutama kappale on säilynyt, useimmat vajaita. Neljä pergamentille painettua kappaletta on Suomessa, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa Hyvin dokumentoitu.
- Verkossa nyt. Kansalliskirjasto on julkaissut messukirjan verkossa, ja siitä painettiin näköispainokset vuosina 1971 ja 1988 Hyvin dokumentoitu.
Mistä me tiedämme?
Paras todiste on messukirja itse. Sen johdanto kertoo paikan ja päivän, ja puupiirros näyttää, kuka sen maksoi. Uskonpuhdistuksen jälkeen latinankielisiä kirkonkirjoja ei enää tarvittu, ja monet leikattiin palasiksi, jotta niiden pergamentilla voitiin sitoa tilikirjoja. Tuhansia tällaisia katkelmia on säilynyt suomalaisissa arkistoissa Todennäköinen.